maanantai, 10. tammikuu 2011

Ei otsikkoa

Kun on liikaa elämää, tapahtumia, kokemuksia,  tekemistä, ei pysty kirjoittamaan. Ei pysty. Siihen tarvitsee rauhan. Sellaisen hetken, kun pystyy Ajattelemaan ja Tuntemaan.

Mutta tässä on nyt jotain, tajunnanvirtaa, nostamatta 'kynää' paperista, pyyhkimättä, tarkistamatta okein kirjoitusta. koneella on liian nopea kirjoittaa tajunnanvirtaa, ajatuse ei pysy aina perässä ja pienet virheet korjaa automaattisesti paperilla kun kirjoittaa, sitä kirjoittaa liian hitaasti, ajatus juoksee liaan nopeasti ja sitä kirjoitta ja kirjoittaa ja sanoja puuttuu välistä, tavallisimmin verbit ja nyt en osaa kirjoittaa lainkaan oikein tulee jaktuvasti vihreitä aikka kymmensormijärjestelmän peruskurrsista tuli parhaat arvosanat.

nyt nukkumaan, öitä.

keskiviikko, 5. tammikuu 2011

Alkuja

Minä kirjoitan.

Joskus isona minusta tulee kirjailija. Sinne päästäkseen tulisi kirjoittaa joka päivä, joku viisas on sanonut. Siksi minä kirjoitan. Aloitan siitä, missä olen hyvä, lyhyistä tunnelmapätkistä ja etenen hitaasti, mutta varmasti kohti jotain pidempää, unelmaani, todellista juonta.

Have a look, enjoy.

 

keskiviikko, 5. tammikuu 2011

Alkuja

Joskus vielä minä menen töihin.
Hankin jakkupuvun ja musta salkun ja piristykseksi vaaleanpunaisen mustekynän. Kahvitauolla naureskelen työtovereideni kanssa ja tarkkailen hiilareita.

Joskus vielä minulla on päämäärä ja suunnitelma sen saavuttamiseksi, haluan edetä urallani samaan tahtiin kuin samassa asemassa olevat miehet, haluan samansuuruista palkkaa. Ja siinä vaiheessa kun minä olen johtavassa asemassa, valitsen tiimiini naisia, enimmäkseen. Aloitan hyväsisko-kerhon ja käyn saunailloissa.
Iltaisin kun tulen töistä, potkin korkokenkäni eteiseen ja kaadan itselleni lasin viiniä, suljen silmät ja nautin hiljaisuudesta. Olen ylpeä kodista, trendikkäästä, siististä, metallipintaa ja tummaa puuta.

Sitten joskus, minä ajattelen.
Nyt minun lapseni, pieni pehmeä ja lämmin, makaa lattialla huovan päällä ja nauraa kun jalkapohjasta kutittaa.