Joskus vielä minä menen töihin.
Hankin jakkupuvun ja musta salkun ja piristykseksi vaaleanpunaisen mustekynän. Kahvitauolla naureskelen työtovereideni kanssa ja tarkkailen hiilareita.

Joskus vielä minulla on päämäärä ja suunnitelma sen saavuttamiseksi, haluan edetä urallani samaan tahtiin kuin samassa asemassa olevat miehet, haluan samansuuruista palkkaa. Ja siinä vaiheessa kun minä olen johtavassa asemassa, valitsen tiimiini naisia, enimmäkseen. Aloitan hyväsisko-kerhon ja käyn saunailloissa.
Iltaisin kun tulen töistä, potkin korkokenkäni eteiseen ja kaadan itselleni lasin viiniä, suljen silmät ja nautin hiljaisuudesta. Olen ylpeä kodista, trendikkäästä, siististä, metallipintaa ja tummaa puuta.

Sitten joskus, minä ajattelen.
Nyt minun lapseni, pieni pehmeä ja lämmin, makaa lattialla huovan päällä ja nauraa kun jalkapohjasta kutittaa.